Huh mikä päivä! Aamulla lähdettin kotoa kymmeneltä, äsken tultiin takaisin.

Kipsi sahauksessa neiti ei itkenyt yhtään. En tiedä sanoiko meidän mieliksi, vai oikeastiko "kipsimies" ei ole ollut nähnyt yhtä rauhallista (pientä) lasta! Vähän toki tyttöä jännitti, mutta eipä itkettänyt yhtään

Iskä hoiti röntgenissä käytön, siellä oli vähän alahuuli värissyt mutta sieltäkin selvisi ilman itkuja.

Lääkäri oli myöhässä, noin 20min. Kyllä muuten jännitti odottaa melkein tunnin verran odotusaulassa!

Rtg-kuvat näyttivät kuulemma hyviltä, lonkat nyt symmetriset. Tyttö saa alkaa omaan tahtiin liikkumaan ja kävelemään. Fysioterapiaa tms. ei tarvitse. Lonkan piikit poistetaan 3kk kuluttua.

---------------------

Eipä aikaakaan kun hän jo tahtoi vähän seisoa ravintolassa. Kohta piti jo kävelyttää, voi sitä ilmettä! Ravintolan sohvalla pysyminenkin oli sellaista ja tällaista, piti hyöriä ja pyöriä ja kokeilla välillä seisoa äidin avustuksella.

---------

Automatka meni aika hyvin, alkuun vallitti että sattuu. Sitten nukahti ja heräsi kesken matkan. Muutama valitus ja onneksi nukahti uudelleen. Eipä käynyt mielessä että voi olla epämukavaa ja kivuliasta istua kipsin poiston jälkeen omassa turvatuolissa Onneksi hoitaja antoi polilta lähtiessä kipulääkettä varmuuden vuoksi.

---

Omassa huoneessa jo nousi seisomaan tuolista pöytää vasten. Tahtoi kävellä olohuoneeseen joten talutin kainaloista

Ilo loppui lyhyeen, koitti lattialla nousta istumaan eikä se onnistunut. Konttaaminenkin oli haparoivaa ja sekös harmitti Varmaan tyttö luuli että pääsee samantien juoksemaan kun kipsi lähtee... Koitettiin etukäteen selittää, mutta ei lapset varmaan sisäistä asiaa samalla tavoin kuin aikuiset.

Pikkuhiljaa hyvä tulee, tytöllä meinaa vaan olla liian kiire