Kylläpä olimme helpottuneita, lapsellamme oli "vain" latuskajalka, jota seurataan! Uusi kontrolliaika tuli 3kk päähän, ja saimme elää ihan normaalisti

Silti huoli lapsen kävelystä kasvoi, hän oli jo 1v5kk eikä vieläkään osannut!

Neuvolalääkärissä asiaan otettiin sen verran kantaa, että jos ei tuolla poliklinikan kontrolikäynnillä mitään kävelystä sanota, täytyisi tilata uusi neuvolalääkärin aika. Heinäkuulle 2010 jolloin lapsi olisi 1v9kk. Tuolloin tutkittaisiin miksi ei kävele...

-------------

Lastenkirurgian poliklinikan aika koitti, toukokuun 11 päivä.

Latuskajalkaa katsottiin, eikä sille mitään tarvinnut alkaa tekemään.

Mieheni kanssa kysyimme, miksi lapsemme toinen jalka on alkanut näyttämään pidemmältä kuin toinen.

Lastenkirurgiaan erikoistuva lääkäri tutki ensin itse, pyysi pian toisesta huoneesta kokenempaa apuun. Lapsi tutkittiin tutkimuspöydällä, ja siinä vaiheessa he huomasivat kun toinen jalka ei loitonnut kuten toinen.

Röntgenkuvat varmistivat epäilyt, lapsellamme oli pitkälle edennyt lonkkaluksaatio. Reisiluun pää oli jo päässyt pois kuopastaan. Se selitti jalkojen eripituisuuden. Oikea jalka oli jo jäänyt "kiinni", eli ei edes varovasti vetämällä palannut lonkkamaljaan

Maa putosi alta. Meille kerrottiin vaihtoehdot mitä tehtäisiin. Vetohoitoon pääsisi samantien, tai heti kun meille kävisi. Pää löi tyhjää, eihän tällaista voinut meille tapahtua! 3 viikkoa sairaalassa, miten saisimme kaiken järjestymään? Hoitojen lopullista kestoa ei kukaan osannut arvioida. Se tulisi olemaan P I T K Ä.

Sekavin tuntein poistuimme lääkäristä. Nälkä oli kamala, käynti oli venähtänyt yllättävän pitkäksi. Lähdimme syömään ja siitä kotiin ajamaan. Koko tunnin kestävän matkan itkin...