Eipä tässä voi muuta todeta, kuin minulla on mahtavan reipas kolmevuotias tyttö!!!

Päivä siis lähti käyntiin kotoa klo.5.30 herätyksellä. Hyvin saatiin neiti syömään aamupalaa. Auto starttasi 6.30 kohti sairaalaa. Tyttö nukkui noin puolet matkasta, parempi niin Iskä käytti tytön röntgenissä, ja sen jälkeen mentiin suoraan operatiiviselle osastolle. Aamupäivä meni leikkiessä ja Titi nalle dvd:tä katsellessa.. Tehtiin tytön kanssa yhdessä uusi kaulakorukin

---------------------

Yhdeksän aikaan hoitaja antoi vielä pillimehun, sen jälkeen alkoi nestekielto. Kertaakaan tyttö ei valittanut nälkää! Itse kävin jo yhdentoista aikaan syömässä hieman huonolla omallatunnolla  Puoli yhdeltä tuli käsky antaa esilääkitys ja vaihdettiin salivaatteet päälle. 12.45 lähti hoitaja viemään neitosta saliin, tällä kertaa ei tullut itkua äidille eikä tyttärellekään.

-------------------------

Odotellessa juteltiin huonekaverin kanssa, lueskelin lehtiä ja katsoin telkkaria. Vihdoin puhelu heräämöstä tuli, klo.14.46. Lapsi oli ollut siellä puolistuntisen, ihan unessa.. Lähdin samantien katsomaan, edelleen täydessä tietämättömyydessä! Kovin oli sekava lääkityksestä, tahtoi herättyään istumaan, pyöri välillä mahallaan ja selitti ihan sekavia Heräämössä oltiin neljään saakka, kunnes hoitaja tuli hakemaan meidät takaisin osastolle.

Huoneessa tytön silmät olivat edelleen sameat, katse harhaili ja oli todella väsynyt. Tarjottiin hieman vettä ja mehua, jotka tulivat pian takaisin. Oksentamisen jälkeen neiti vaipui takaisin uneen, josta herätettiin vasta illalla vaille seitsemän.

Sitten olikin aivan eri tyttö! Heti täytyi päästä syömään ja juomaan. Omien sanojen mukaan oli "hilveän hilveä nälkä" Tokihan sairaalassa olemiseen kuuluu herkkuja, joten iltapalan päälle sai vielä juustonaksuja ja jätskiä 

Tippa saatiin pois, ja täytyi käydä äidin taluttamana kävelemässäkin Ihana oli nähdä tyttö hyväntuulisena, iloisena ja höpsönä omana itsenään!

Ilta venähti puoli kymmeneen jolloin tyttö vaikutti taas väsyneeltä. Kauan ei tarvinnut unta narrailla kun oli jo täydessä unessa. Itsekin nukahdin varsin nopeasti.

Tyttö nukkui jonnekin kahteen saakka hyvin. Itselläni uni oli todella repaleista alusta pitäen. Hoitaja kävi välillä huoneessa katsomassa, käytävältä kuului ääniä ja huoneeseen alkoi tulla lisää potilaita. Kahden aikaan tyttökin heräsi ääniin, valvottiin molemmat puoli neljään saakka. Uni tuli jälleen kun sai syötyä yhden jogurtin, lääkettä ja päälle kuivan yövaipan.

----------------------------

07.40 näytti kännykän kello, siinäpä näkyi neitikin olevan jo hereillä Niin pirteä pimu kurkisteli minua sängystään! Ihanaa kerrankin näin olla sairaalassa, tyttö ei valittanut kipujaan ja mikä parasta, tällä kertaa ei tullut kipsiä!!

Aamupalan jälkeen lähdettiin touhuilemaan leikkihuoneeseen. Yhdeksän aikaan oli lääkärikierto ja saimme hyviä uutisia! Röntgenkuvissa lonkat näyttivät symmetrisiltä ja seuraava kontrolli tulee vasta lokakuulle!

**********

Osastolta lähtiessä olo itselläni oli vähintäänkin outo, eikö tänne tarvitse tulla ehkä ikinä takaisin?

Tyttö ei itkenyt kertaakaan, aika mahtavaa kolmevuotiaalta miten ei pelota edes se kun huoneeseen tulee 7 henkilöä aamutuimaan.

Kaikista jännittävintä taisi olla Sairaalaklovnien vierailu Sormien välistä kurkisteli alkuun, tiukasti äidin sylissä istuessa. Loppua kohden uskaltautui jo nousemaan paremmin istuilleen, ja vastaamaan jotain heidän kysymyksiin.

Tyttö oli kivuton, toki särkylääkettä antoivat aamuin illoin. Pyöri, hyöri ja juoksi entiseen malliin, ei muutamat pienet viillot ja tikit menoa haitanneet

Lähtiessä tuumasi että oli kivaa!

*********

Lopuksi viesti huonekaverille, muistahan jättää kommentin muodossa sähköpostiosoite, niin voit kertoa pirteän pikkuneidin kuulumisia jatkossa