Tytär oli opetellut seisomaan tukevasti, innoissaan näytti miten seisotaan ihan ilman käsiä Joulukuun alkupuolella hän alkoi ottamaan muutamia askeleita!

16.12.2010 koitti jälleen röntgen ja lääkärinvastaanotto. Meille oltiin lupailtu lonkkalastan lähdöstä jo edellisellä kerralla. Toiveet olivat siis korkealla!

Lonkkalastan käytössä oli jokin "maksimiaika" ja tilanne oli tarpeeksi hyvä lastan poisjättöön! Sinne se jätettiin lääkärin huoneeseen, yölastan kanssa jatkettiin iloisin mielin kotiin Ei parempaa joululahjaa voinut kuvitellakaan!

Illalla vauhti kasvoi entisestään, hän käveli jo maton reunalta toiselle!

Seuraavana päivänä laskin peräti 11 askelta, sen jälkeen en enää pysynyt laskuissa mukana

Isosisko kannusti iloisena, kovasti kehui ja tsemppasi