En olisi kuukausi sitten uskonut sanovani, "ei tämä kipsiaika niin kamalaa olekaan"!   Toki on päiviä jolloin kiroan kipsikapistuksen alimpaan helvettiin. Ja toivon että saisin aikaa taaksepäin ja lääkärit olisivat huomanneet luksaation jo vauvana...

 

Arjen askareet menevät niin omalla rutiinilla, enkä muista millaista oli ennen kipsiä.

^^^^^^^^^^^^^^

Tyttö pyytää itse apua jos tahtoo toiseen huoneeseen

Hän nukkuu yöt heräilemättä, poikkeuksena viime lauantaina herätys 5.15 (liian aikaista äidin mielestä )

Viihtyy omassa huoneessa, kuunnellen musiikkia, tehden palapelejä, ja leikkien pienillä leluilla ja palikoilla

Askartelee, maalaa, piirtää, muovailee keittiön pöydän äärellä

Pyörii ja konttailee pieniä hetkiä lattialla

Jaksaa istua ulkona rattaissa toisten kävellessä

Eikä ole kysynyt kertaakaan pääsisikö saunaan tai suihkuun

 

Tyttö on välillä kova vaatimaan huomiota. Emme kuitenkaan jokaiseen valitukseen ota kantaa, ollaan pian pulassa jos oppii siihen että juostaan heti paikalle Kotiaskareet ennätän tekemään miehen ollessa töissä. Välillä ennätän jopa ompelemaan Mieheni tullessa kotiin voin käydä lenkillä, kaupungilla ym. hengähtää. Toki suon myös saman hänellekin.

Yhteen hiileen puhaltamalla päivät ovat kuin karanneet, kipsinpoistoon reilut 2 viikkoa jäljellä! Oma asenne ratkaisee..