...Joka ikinen kerta, kun posti tuo kirjeen tytön nimellä ja varustettuna sairaalan tiedoilla kuoren vasemmassa ylänurkassa!
Jonkin verran ajatukset sinkoilivat päässäni sinne tänne...

HUOKAUS.
Sydän sai onnekseni palata takaisin paikoilleen. Kuoresta löytyi vain epikriisi viime käynnistä (eli piikkien poistosta operatiivisella osastolla).
Kaiken muun hässäkän keskellä, en ole osannut kaivata kyseistä paperin palasta. Tämä "vain epikriisi" ei ole ihan mikä vain, vaan sieltä positiivisemmasta päästä luettava.
Acetabulum-indeksit lähes symmetriset, 24/22. Myös oikea tumake on ottanut vasemman puoleista kiinni, enää hivenen pienempi.

Aikaisemmin epikriisit saivat minut takaisin maantasalle. Lääkärikäynneillä olin valanut liikaa uskoa parempaan...
Pari viimeisintä tekstiä ovat päinvastoin nostaneet minut vähän lähemmäksi pilviä. Ja saaneet minut jälleen muistamaan, mikä urakka on käyty läpi ja että esimerkiksi nuo acetabulum lukemat on saatu hipomaan lähemmäksi toisiaan.

Kiitos että saan katsoa tyttäreni iloista juoksua pitkin nurmikoita!