Nyt on sairaalareissu heitetty, yllätysnopeassa ajassa

Tiistaina mentiin aamupäivällä poliklinikan kautta Lasten ja nuorten operatiiviselle osastolle.

Siinä hoitajan kanssa juteltiin asioita, ja kyseltiin vähän päivän kulusta. Ainoat toiminpiteet sille päivälle olivat verikokeiden otto sekä anestesialääkärin tapaaminen.

Saimme pian huonekaverinkin, heihin törmäsimme jo aiemmin polilla  Me äidit tulimme nopeasti juttuun, ja päivällisen jälkeen käytiin yhdessä ulkonakin. Meidän neiti oli aivan väsynyt joten istui rattaissa.

Anestesialääkäriä ei näkynyt, ja verikokeet ottivat vasta 18.30. Saimme olla aika rauhassa, leikittiin ja katsottiin lastenohjelmia.

Käytin tyttären suihkussa ja klo.19 aikaan alettiin yhdessä iltapalalle. Meidän huoneen tyttöset "joutuivat" syömään massut täyteen, joten vielä haettiin jätskit. Myös äidin laukusta löytyneitä karkkeja ja limpparia otettiin jälkkäriksi Äideille tehtiin lattialle pedit, ja siinä klo 21 aikaan lapset olivat täydessä unessa.

Meitä ei väsyttänyt, joten valvottiin vielä jokunen tunti aulassa.

Huoneeseen päästyä tyttö alkoi heräilemään, sitä jatkui lopulta puoli viiteen saakka! Neiti nukkui puolet yöstä minun vieressä lattialla, omalla patjallaan. Aika vähillä unilla seuraava päivä lähti käyntiin, 7.30 herätys leikkausvalmisteluihin Vartin päästä tyttö oli valmis saliin, aikaa leikkauksessa ja kipsauksessa kului 3 tuntia.

Tyttö oli ollut tunnin heräämössä kunnes meille soitettiin. Aika sekava ja kipeä lapsi siellä oli, lisää lääkettä ja unta... Heräämössä vierähti yhteensä 3 tuntia kunnes kivut saatiin kuriin ja tyttö virkeämmäksi.

Kivunlievityksenä oli epiduraalipuudutus. Jokseenkin pelottava näky, letkuja lähti joka suuntaan Oli siis epi, haavasta tuleva dreeni, virtsakatetri ja toki tippa. Nopeasti niihin tottui kuitenkin.

Yllättävän hyväntuulinen lapsi, jaksoi valvoa heräämöstä päästyä yhteensä 3 tuntia! Pienet unet ja sen jälkeen oli valvonut jonnekin kymmeneen (itse en jäänyt toiseksi yöksi, oli pakko päästä nukkumaan univelkaa pois). Yön oli tyttö nukkunut hyvin, kerran oli hereillä käynyt. Lämpöäkin oli saman päivän iltana 38,9 astetta.

Seuraavana päivänä menin heti kahdeksaan takaisin sairaalaan, iskä ja tyttö olivat vielä nukkumassa Päivä vierähti hyvin, sairaalaklovnit kävivät huoneessa laulelemassa ja viihdyttämässä. Mies lähti iltapäivällä pois, ja oli minun vuoroni jäädä yöksi sairaalaan. Illalla tyttö alkoi olemaan kiukkuinen ja selvästi tympääntynyt. Uni tuli kahdeksalta, mutta heräsi jo 21.30. Siitä taas alkoi valvominen Päivällä nähdyt pellet alkoivat pelottamaan, ja sain vakuutella että ovat tavallisia ihmisiä hassuissa meikeissä ja vaatteissa. Hetki nukuttiin ja taas itkua "ettei voi nukkua kun pelottaa" Siinä pyörittiin ja vaihdettiin asentoa mahalleenkin. Yöhoitajaa soiteltiin 3 kertaa, viimeisellä pyydettiin jo lisää lääkettä kun koski eikä voinut nukkua..

Perjantai aamuna heräsin tytön itkuun 7.30. Huonosti toimivan massun vuoksi ei ruoka meinannut maistua Lääkäri mainitsi aamukierrollaan jotain kotona pärjäämisestä. Hoitajalta kysyin että koska meidät kotiutetaan, ja pian tuli toinen lääkäri tekemään päätöksen kotiinlähdöstä Epiduraali oli sammutettu yöllä, joten se otettiin aamulla pois. Myös dreeni sai luvan lähteä ja tyttö pääsi testaamaan rattaita Kuumettakaan ei enää ollut.

Mies tuli meidän vanhimman tyttären kanssa hakemaan 13 aikaan. Kotiutuspaperit olivat valmiina, ja saimme jättää hyvästit osastolle