12 tunnin päästä olemme jo takaisin sairaalassa... Röntgen takana ja odottelemme tyttösen pääsyä leikkaussaliin.

Aamulla on herätys jossain 5.30 aikaan. Tyttö saa onneksi syödä kotona aamupalan kuuteen mennessä Leikkausjonossa hän taisi olla kolmantena, ja kirurgin mukaan se venyy yli puolen päivän.

Aamiaisella on tarjolla paistettua kananmunaa, nakkeja, voilla kyllästettyä puuroa, makkaraa, leipää, kaakaota.. Mitä noista haluaakin syödä "Hieman" normaalia aamupalaa tukevampaa evästä, tarkoitus olisi saada nälkä pysymään mahdollisimman pitkään poissa. Silti se ei tule toteutumaan. Tunnen piston jo sydämessäni miten itse käyn salaa syömässä, toisen valittaessa nälkää

Kummallista miten minun vatsassani ei edelleenkään vello jännitys tulevasta! Yleensä olen nähnyt painajaisia tulevasta, viimeyönäkään ei mitään normaaleista unista poikkeavaa? Toivotaan että kaikki menisi hyvin, piikit saataisiin pois eikä mitään ihmeellistä ilmaantuisi...