Itseäni helpotti suuresti myönteinen vastaus vahinkoilmoitukseen. Niin kauan olen toivonut että joku myöntäisi virheen tapahtuneen.

Tietenkään MIKÄÄN summa ei tule korvaamaan tätä kaikkea. Mutta olen niin iloinen että lapseni sai edes rahallisen korvauksen, ja minä hyvän mielen että jaksoin valittaa moneen otteeseen, enkä luovuttanut.

Luovuta en vieläkään.

Ensimmäisenä on työn alla potilasmuistutus, osa 2. Olen odottanut ylilääkärin vastausta jopa 3 kuukautta. Viimein terveyskeskuksemme potilasasiamies oli saanut selvitettyä missä vastaus viipyy. Paperini oli kuulemma kirjattu koneelle, mutta itse paperi oli HÄVINNYT! Sain hillittyä itseni puhelimessa, kyllä sen jälkeen kiroilin. Aivan uskomatonta, eikö tässä olisi ollut virhettä ja huolimattomuutta kerrakseen!!!

Eli nyt olen tekemässä uutta muistutusta, tällä kertaa vielä tarkemmin ja muutamin lisäkommentein varustettuna.

Asiakirjan kadottamisesta teen valituksen, minustahan eivät noin helpolla eroon pääse. En jaksa uskoa hetkeäkään että se olisi remontin aikana noin vaan kadonnut.

Potilasvakuutuskeskukseen olen kasaamassa ison nipun laskuja ja  kuitteja. Siinäpä kolmas työn alla oleva valitusasia.

Tytär saa 18-vuotta täytettyään hyvän korvauksen käyttöönsä. Siihen saakka olemme lapsen isän kanssa edunvalvojia ja pidämme huolen tytön rahoista.

Edelleenkään raha ei korvaa mitä lapsi on joutunut kokemaan. Tähän saakka n.13 poliklinikkakäyntiä, 30 päivää sairaalan osastolla. Siihen kaikki kipsaukset, leikkaukset, lastoitukset, magneettikuvaus ja noin 13 röntgenkuvausta..

Unohtamatta sitä normaalia arkea ja elämää minkä tyttö olisi voinut viettää pienestä saakka.