Vaikka lonkkakipsin kanssa oleminen on meidän perheelle tuttu juttu, vie totuttelu oman aikansa...

Alkuun tyttöä kiukutti kun ei itse päässyt liikkumaan Ei mikään ihme, oli sentään jo 10kk ennättänyt kävellä, juosta ja hyppiä. Kahtena ensimmäisenä päivänä kotona tyttöä pidettiin paljon sylissä.

Aika saadaan kulumaan askartelemalla, palapeleillä, piirtämällä, katsomalla titiä... Tytöt ovat jo muutaman kerran olleet omassa huoneessaan, kuunnelleet lastenlauluja ja touhuilleet pöydän äärellä

Onhan tämä paljon rankempaa normiarkeen verrattuna. Itse huomaan olevani iltaisin ihan poikki, sirkusapinan rooli vie mehut!

Yöt ovat olleet yhtä vaihtelevia kotona niin kuin sairaalassa. Jokatoinen hyvä, sitten väliin huono. Parempi toki tälleen kuin aina valvottaisiin. Oli tässä jo yksi TÄYSIN nukuttu yö kaikilla, mahtava olo aamulla!