Pikku hiljaa mieleeni on hiipinyt ajatus, joko uskaltaisin luottaa että tytär alkaisi olemaan kunnossa? Se on sellainen asia jota varmasti jokainen toivoo.

Jostain syystä 1v7kk:n aikana olen muuttunut varovaiseksi ja pessimistiseksi. Jokainen lääkärikäynti ja sitä odottaminen on ollut kamalaa jännitystä ja pelkoa tulevasta.

Miten suhtautuisin ensivuoden alussa häämöttävään piikkien poistoon? Olisinko siinä uskossa että se olisi viimeinen toiminpide vähään aikaan? Vai menisinkö samalla asenteella kuin ennenkin, parempi varautua myös niihin huonompiin uutisiin eikä uskaltaisi toivoa tietoa että kaikki on hyvin?

Viime kertainen epikriisi vaikutti kyllä niin hyvältä, ehkä voisin edes hiukan luottaa siihen

Paras joululahja on silti tullut. Pitkä ja rankka vuosi selätetty ja lapsi on iloinen kun saa olla kuin muutkin kolmevuotiaat