Lastan kanssa kävimme kontrolleissa aika usein. Alkuun kerran kuukaudessa. Elokuussa kirurgi oli huolestunut tytön lonkkien huomattavasta jäykistymisestä. Taas tuli aika vaihtaa lasta, jo kolmas!

Tämä oli alkuun kauhean näköinen kapistus, metallitankoja ja iso mötikkä selässä johon tangot kiinnittyivät. Tämä on kai ihan muuhun tarkoitettu kuin lonkkaluksaation hoitoon (voin olla kyllä väärässäkin). Kapistus toi lisää liikkumavaraa jaloille, leveä haara-asento säilyi melkein entisellään. Tämän kanssa pystyi jo paremmin liikuttamaan jalkoja eteen ja taakse.

Tässäkin asiassa, ei voi muuta kuin ihailla miten lapset sopeutuvat!

Koskaan tyttö ei rimpuillut lastan laitossa, ei yrittänyt karata ym.

Menoa ei haitannut tämäkään lasta/tuki.

Kipsin poislähdön jälkeen aikaa kului vajaat 2kk, ja tyttö oli kiivennyt huoneessaan lelulaatikon päälle Eli täysin "spaghettijaloista" tähän tilanteeseen:

Me olemme siis saaneet kokea tämän lapsen kohdalla kaikki kehitysvaiheet kahteen kertaan