Tietenkin se tehtiin. Tai minä sen tein. Sairaalassa tapasin sosiaalityöntekijän monta kertaa, hän antoi neuvoja hakemuksen alkuun laittoon.

Paljon papereita, neuvolasta tulostettuja lausuntoja. Kuvia, videoita, omia kertomuksia.

Hirveän paljon vaivaa ja mitä sain?

Melkein hylätyn lausunnon. Minkä arvoinen lapseni pitkälle edennyt luksaatio oli? 400 euroa!

Asiantuntijoiden mukaan tällaiset tapaukset ovat erittäin hankalia. Ei ollut todisteita koska virhe on tapahtunut.

Tai no, heidän mielestään latuskajalkaa tutkineen kirurgin olisi täytynyt se huomata. Siitä tuo 400 euroa kivuista ja säryistä kun diagnoosin tekeminen viivästyi..

Tässä herää kysymys, miksi lonkkia sitten pyöritellään neuvolan tutkimuksissa? Minulle tuli tunne, huvikseen..

Okei, en ole ammattilainen. Mutta kyllä se väärältä tuntuu, jos lapsi viedään neuvolaan, kävelytetään siellä eikä silti lääkäri huomaa mitään. Hän tutkii 1v3kk ikäisen lapsen, pyöräyttää lonkat lapsen ollessa selällään äitinsä sylissä.

Lapsi tutkitaan vielä 1,5v. lääkärintarkistuksessa. Lonkat jälleen selällään äidin sylissä. Äiti taluttaa lastaan ja kertoo että kävelee vain 6 askelta tuetta. Lapsen reisiluun on oltava ollut jo tuossa vaiheessa poissa kuopastaan. Miksi sitä ei silti näe ammattilainen?

Itsesyytöksiä. Miksi miksi ja miksi?

Miksi minä en tajunnut? No siksi että meille kerrottiin kaiken olevan kunnossa. Lapsella kun oli latuskajalka ja luulimme tasapainon heittävän sen vuoksi..

Ei tullut pieneen mieleenkään epäillä lonkkia, nehän ovat vauvojen juttuja. Niin... Yleensä ne hoidetaan vauvana...