Tyttö pääsi leikkauspäivän aamuna pois vetosängystä.

Parisen tuntia meni kun hoitajan kanssa pestiin teippausten jälkiä pois jaloista. Mikä parasta, sain ottaa tyttären syliin ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon!

Hän oli leikkausjonossa kolmantena eikä kukaan osannut arvioida mihin aikaan kutsu saliin tulee. Sylikkäin katsottiin Titi-nallea uudestaan ja uudestaan. En malttanut lähteä edes syömään. Tyttö ei saanut aamupalaa eikä lounastakaan. Nestettä oli annettu viimeksi yöllä, joten varsin nuutunut lapsi lähti leikkaussaliin klo.13-14 aikaan (tarkalleen en muista enää)

Leikkaussalissa kanyylia oli kokeiltu molempiin käsiin MONTA kertaa, oli nestehukkaa päässyt tulemaan. Nukutuksessa hänelle tehtiin lähentäjäjänteen katkaisu ja kipsaus.

 Luksaatiojalka kipsattiin nilkkaan saakka, terve jalka sai liikkua polvesta sentään

Kipsi toi meille liikkumavapautta, saimme rattailla käydä pitkästä aikaa ulkona! Vetosängyn kanssa työnneltiin vaan käytävillä, oli todella kömpelö työnnettävä

Ensimmäinen päivä oli äidillekin aika kamala. Tyttö oli sekaisin,  itkuinen ja ääni paineessa. Nukkui aika paljon ja illemmalla otettiin jo tippa pois. Hän sai vähän pillimehua ja jäätelöä.

Itse lähdin muualle nukkumaan ja aamulla vastassa oli paljon reippaampi tyttö